Kerrostalo tuntuu minusta kovin persoonattomalta asumistavalta. Asunnot ovat toistensa kaltaisia, talot muistuttavat toinen toistaan. Vielä kun asunnon sisusta Ikean standardihuonekaluilla, on vaikea saada kodista itsensä näköistä.
Tilanne ei juuri parane, vaikka asuisi kerrostalon sijaan omakotitalossa. Nykyään lähes kaikki omakotitalot ovat toistensa näköisiä pakettiratkaisuja -- savipellolle on rakennettu kymmenittäin
toistensa kopioita.
Talopaketit ovat toistensa klooneja
Tietenkin talopakettien valmistat mainostavat koko ajan sitä, että talot voidaan räätälöidä pitkälti rakennuttajan toiveiden mukaiseksi. Käytännössä räätälöinti on pientä: muutokset ovat yleensä pieniä huonotilojen muutoksia tai kosmeettisen kaltaisia pintaratkaisuja.
Tämän huomaa helposti kävelemällä millä tahansa uudella asuinalueella viitisentoista minuuttia. Samojen talotehtaiden talot toistuvat samannäköisinä korttelista toiseen.
Suomessa on tietysti perinteitä tämänkaltaiselle rakentamiselle. Yli puoli vuosisataa sitten Suomi asutettiin rintamamiestaloihin -- samannäköisiä pieniä 1940-luvun jälkipuoliskon omakotitalojahan koko maa on täynnä.
Aidosti vanha puutalo on persoonallinen
Sen sijaan aidosti vanhat puutalot ajalta ennen toista maailmansotaa ovat ihan eri tavalla persoonallisia koteja. Ne on rakennettu jonkun perheen omaa käyttöä varten, juuri heidän tarpeitaan
vastaavaksi.
Vanhassa talossa myös puutarhat ovat toisella tapaa tunnelmallisia: pihat saattavat olla monin verroin uusia tontteja suurempia. Pihoissa kasvaa vanhoja omenapuita, vuosikymmeniä sitten istutettuja marjapensaita ja menneiden aikojen muistoina kauniita ja kukkimisaikaan huumaavan tuoksuisia syreenipuita.
Uuteen omakotitaloon muuttava joutuu rakentamaan tämän idyllin itse. Sen lisäksi hänen täytyy odottaa unelman toteutumista vielä vuosikymmenien ajan.
Sen sijaan vanhaan omakotitaloon muuttava saa kaipaamansa tunnelmallisen idyllin heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti