Työkaverin erehdys: vanha hirsitalo

Työkaveri osti muutama vuosi sitten vanhan hirsitalon. Olin kateellinen sekä maalaisidyllistä että miehen uskalluksesta ja osaamisesta. Hän ryhtyi remontoimaan torppaa itse ja kertoili töissä silmät loistaen, miten oli taas löytänyt milloin mistäkin perinnerakentamisen nettikaupasta jotain satavuotiasta pellavarouhetta tai muuta kaupunkilaisten näkökulmasta erinomaisen hämärää, mutta kamalan uskottavan kuuloista.

Talossa ei ollut koskaan ollut sisävessaa tai suihkua, joten kosteusvaurioiden mahdollisuus oli kai aika pieni. No, vähän harva katto siinä kuitenkin oli ollut, kuten kävi ilmi. Tai ilmeisesti katto sinänsä oli hyvässä kunnossa, mutta ison katon ja kuistin katon väliset saumat olivat joskus vuotaneet. Tämä selvisi, kun kaveri päätti irrottaa pahvit yhdeltä sisäseinältä, jotta voisi öisin hengittää kauniin paljaan hirsiseinän rakoihin kertynyttä satavuotiasta pölyä, niin kuin hän itse asian ilmaisi. Seinän sisällä oli kuulemma ”jännää puuta”: sellaista, jonka läpi saattoi työntää sormen. Vanhat lahovauriot olivat kyllä kuivuneet vuosien saatossa, mutta puu oli muuttunut sahajauhoksi.

Puolen vuoden päästä en ollut enää ihan yhtä kateellinen kuin ensimmäisten valokuvien aikaan: talosta oli jouduttu vaihtamaan paitsi yksi kokonainen nurkka myös alimmat hirsikerrokset ympäri rakennuksen ja kaupan päälle koko lattia.

Ehkä tupaa oli pesty heittämällä lattialle saavillinen vettä, tuumi työkaveri. Jos ymmärsin oikein, lattialaudat itsessään olivat kunnossa, mutta rakenteet niiden alla mätiä. No, työkaveri osti vanhaa lankkua ja vähän apuvoimaa purku- ja rakennustöihin ja lattia näyttää nyt varmaan vähintään yhtä hyvältä kuin ostohetkelläkin. Rahaa kuitenkin paloi enemmän kuin oli suunniteltu. En uskaltanut kysyä, miten paljon enemmän. Ilmeisesti ei kuitenkaan inhimillisesti ottaen liikaa, koska mies jaksaa yhä vääntää huumoria aiheesta. Nauraa sekä talolle että itselleen.

Voi olla että olisi kannattanut sittenkin tilata se hirsitalo uutena. Ikävintä on kuulemma se, että hän tietää talon olevan nyt tosiasiassa aika paljon nuorempi kuin muutama vuosi sitten. Jos pikkuisen liioittelee, niin miehellä on nyt 2000-luvulla rakennettu satavuotias torppa. Kieltämättä jännä.