keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Puuta vai kiveä?


Yksi omakotitalosta haaveilevan ensimmäisistä valinnoista on se, haluaako kuvitella itsensä puu- vai kivitaloon. Monille ratkaisu on niin itsestään selvä, ettei asiaa tarvitse edes miettiä. Toinen vaihtoehto vain tuntuu oikealta ja toinen vieraalta tai väärältä. 

Jos valinta ei ole selvä ja asiaa pysähtyy miettimään, voi huomata, että näkemyksiin ja mieltymyksiin vaikuttavat yllättävän monenlaiset seikat. Valmistalo vai paikalla rakennettu? Kivitalo, hirsitalo, lautaelementtitalo?

Kivitalot (mukaan lukien kaikki erilaiset tiili-, harkko- ja betonitalot) ovat Suomessa yhä poikkeus säännöstä ja uutta perinnettä verrattuna puurakentamiseen. Puurakentamisen pitkä perinne liittyy ennen kaikkea kolmeen asiaan. Ensimmäinen tekijä on selvä: puuta on aina ollut käytettävissä. Rakennusmateriaalia ei ole tarvinnut hakea kaukaa ja se on ollut edullista. Lisäksi puu on tietenkin materiaalina helposti työstettävä ja monipuolinen.

Toinen syy puurakentamisen suosioon on suomalaisen graniitin vaikea työstettävyys. Kivi- ja tiilirakentamisen alueilla eteläisemmässä Euroopassa on tarjolla pehmeitä ja työstettäviä kivilajeja. Kolmas tekijä on viileä ilmasto, josta puurakennukset pitävät. 

Yksinkertaistaen voisi todeta, että puutalot sopivat Suomeen. Ne istuvat sekä konkreettiseen maisemaan että mielenmaisemaan. Tietysti erilaiset verhoilu- ja sisustuskivet sopivat myös puutalon lattiaan!

Kivitaloissa on suomalaisin silmin katsottuna joko jotain hieman urbaania tai jollain tavalla eteläeurooppalaista. Niitä rakennetaankin paljon kaupunkialueille. Järven rantaan, korpikuusen kannon alle meidän on vaikeampi kuvitella edes kivilaattoja talon lattiaan, saati kokonaan kivistä taloa. Hirsitalo sen olla pitää!

Kivitalon ystävien näkövinkkelistä puu voi kuitenkin olla arkinen, tavanomainen ja halvan tuntuinen materiaali. Toki kivitalojen rakennuttaminen maksaa todellisuudessakin jonkun verran enemmän kuin puurunkoisten talojen – mutta tarkka vertailu on vaikeaa, koska eri materiaaleista rakennetaan varsin eri tyylisiä kohteita.

Kivessä on tiettyä juhlavuutta, historian siipien havinaa ja kenties välimerellistä eksotiikkaa. Puu on luonteeltaan ehkä lämpimämpi ja kotoisampi materiaali. Kysymys onkin usein myös tunnetason valinnoista, ehkä jopa aina.

Työkaverin erehdys: vanha hirsitalo


Työkaveri osti muutama vuosi sitten vanhan hirsitalon. Olin kateellinen sekä maalaisidyllistä että miehen uskalluksesta ja osaamisesta. Hän ryhtyi remontoimaan torppaa itse ja kertoili töissä silmät loistaen, miten oli taas löytänyt milloin mistäkin perinnerakentamisen nettikaupasta jotain satavuotiasta pellavarouhetta tai muuta kaupunkilaisten näkökulmasta erinomaisen hämärää, mutta kamalan uskottavan kuuloista.

Talossa ei ollut koskaan ollut sisävessaa tai suihkua, joten kosteusvaurioiden mahdollisuus oli kai aika pieni. No, vähän harva katto siinä kuitenkin oli ollut, kuten kävi ilmi. Tai ilmeisesti katto sinänsä oli hyvässä kunnossa, mutta ison katon ja kuistin katon väliset saumat olivat joskus vuotaneet. Tämä selvisi, kun kaveri päätti irrottaa pahvit yhdeltä sisäseinältä, jotta voisi öisin hengittää kauniin paljaan hirsiseinän rakoihin kertynyttä satavuotiasta pölyä, niin kuin hän itse asian ilmaisi. Seinän sisällä oli kuulemma ”jännää puuta”: sellaista, jonka läpi saattoi työntää sormen. Vanhat lahovauriot olivat kyllä kuivuneet vuosien saatossa, mutta puu oli muuttunut sahajauhoksi.

Puolen vuoden päästä en ollut enää ihan yhtä kateellinen kuin ensimmäisten valokuvien aikaan: talosta oli jouduttu vaihtamaan paitsi yksi kokonainen nurkka myös alimmat hirsikerrokset ympäri rakennuksen ja kaupan päälle koko lattia.

Ehkä tupaa oli pesty heittämällä lattialle saavillinen vettä, tuumi työkaveri. Jos ymmärsin oikein, lattialaudat itsessään olivat kunnossa, mutta rakenteet niiden alla mätiä. No, työkaveri osti vanhaa lankkua ja vähän apuvoimaa purku- ja rakennustöihin ja lattia näyttää nyt varmaan vähintään yhtä hyvältä kuin ostohetkelläkin. Rahaa kuitenkin paloi enemmän kuin oli suunniteltu. En uskaltanut kysyä, miten paljon enemmän. Ilmeisesti ei kuitenkaan inhimillisesti ottaen liikaa, koska mies jaksaa yhä vääntää huumoria aiheesta. Nauraa sekä talolle että itselleen.

Voi olla että olisi kannattanut sittenkin tilata se hirsitalo uutena. Ikävintä on kuulemma se, että hän tietää talon olevan nyt tosiasiassa aika paljon nuorempi kuin muutama vuosi sitten. Jos pikkuisen liioittelee, niin miehellä on nyt 2000-luvulla rakennettu satavuotias torppa. Kieltämättä jännä.