jos kukaan ei koskaan pitäis kiinni, kun herää aamulla? Vaikea kuvitella vaikka elin v-u-o-s-i-a niin, ettei kukaan koskenut tai pitänyt kiinni. Se tuntui normaalilta ja kuvittelin eläväni loppuelämäni niin ja nyt en enää osaiskaan. Mut ei se ollut sen luonnollisempaa kuin tämäkään, vaan se oli tapa, tottumuksen ja toiston kautta tullut.
Ja nyt tuntuu (varmaan tuntui silloinkin), että mulla on enemmän rakkautta annettavana kuin ehdin koskaan antaa.
"Sillä juuri siinä on meidän kaikkien pelastus, juuri se tekee meidän surustamme ja tuskastamme siedettävää - rakkauden antaminen toisille, sydämen jakaminen muiden kanssa" -A.M.Smith, Botswanan iloiset rouvat
(Olen kulkenut koko lomani junalla kaupungista toiseen ja lukemiseni on koostunut asemilla myytävistä kioskipokkareista, mut ihan hyvistä sellaisista.)
7. heinäkuuta 2008
5. heinäkuuta 2008
Muutos
tuntuu hyvältä. En osaa selittää tarkasti, mistä sen huomaa. Ehkä siitä, että en revi pelihousujani (ainakaan kokonaan) vanhojen kuvioiden toistuessa ja luotan jollain kummallisella tavalla siihen, että kaikki järjestyy aikanaan parhain päin. On kummallisia kuoppia, kuolleita kohtia ja ahdistuksia, joita en ymmärrä ja joiden yli en pääse ja joista tuskastun aina uudestaan, mutta yritän luottaa siihen, että ne aikanaan selkenevät.
"Ja vielä koittaa se kaunis päivä
kun tieltä murheet väistyvät
Et ole surullinen aina
Vaikka nyt tuntuu siltä.."
Näin viime yönä unta, jossa jouduin takaisin vanhaan kouluuni ja meille ilmoitettiin, että meidän vuosiluokkamme pitäisi suorittaa koko lukio uudestaan jonkin sattuneen erehdyksen vuoksi. Tunnelma oli alkuun hyvin ahdistunut ja tunsin itseni yksinäiseksi ja epäsuosituksi. Koulu alkoi jollain kummallisella taideperformanssilla jossa jokaisen piti maalata jotain näyttämöllä muiden edessä. Yksi tyttö alkoi heitellä väriä päälleni ja veti minutkin mukaan esitykseen. Innostuin siitä vähän ja lopulta pystyin ilmaisemaan jotain itsestäni ja poistuin näyttämöltä pienten suosionosoitusten saattelemana. Sen jälkeen tajusin, etteivät kaikki luokkakaverini vihaa tai väheksy minua ja joukossa on monia erilaisia persoonia. Tajusin myös, etten tarvitse lukiotutkintoa enää mihinkään, kun olen jo maisteri. Unesta jäi tosi vapauttava fiilis. Ok, ihmisten unista on mielestäni kamalan tylsä lukea, mutta tuon halusin kirjoittaa, koska siinä oli kyse mielestäni juuri siitä muutoksesta ja vanhasta vapautumisesta, josta puhuin.
"..Vielä koittaa uusi aika
Vielä sinut huomataan
Tulee päivä jolloin joku muu kuin minä vierees istahtaa
Ennen kuin huomaatkaan
Sinun vuorosi tulee vielä
Vielä sinut huomataan
Tulee päivä jolloin joku näkee sinut sellaisena
kuin minä nään"
-Egotrippi
"Ja vielä koittaa se kaunis päivä
kun tieltä murheet väistyvät
Et ole surullinen aina
Vaikka nyt tuntuu siltä.."
Näin viime yönä unta, jossa jouduin takaisin vanhaan kouluuni ja meille ilmoitettiin, että meidän vuosiluokkamme pitäisi suorittaa koko lukio uudestaan jonkin sattuneen erehdyksen vuoksi. Tunnelma oli alkuun hyvin ahdistunut ja tunsin itseni yksinäiseksi ja epäsuosituksi. Koulu alkoi jollain kummallisella taideperformanssilla jossa jokaisen piti maalata jotain näyttämöllä muiden edessä. Yksi tyttö alkoi heitellä väriä päälleni ja veti minutkin mukaan esitykseen. Innostuin siitä vähän ja lopulta pystyin ilmaisemaan jotain itsestäni ja poistuin näyttämöltä pienten suosionosoitusten saattelemana. Sen jälkeen tajusin, etteivät kaikki luokkakaverini vihaa tai väheksy minua ja joukossa on monia erilaisia persoonia. Tajusin myös, etten tarvitse lukiotutkintoa enää mihinkään, kun olen jo maisteri. Unesta jäi tosi vapauttava fiilis. Ok, ihmisten unista on mielestäni kamalan tylsä lukea, mutta tuon halusin kirjoittaa, koska siinä oli kyse mielestäni juuri siitä muutoksesta ja vanhasta vapautumisesta, josta puhuin.
"..Vielä koittaa uusi aika
Vielä sinut huomataan
Tulee päivä jolloin joku muu kuin minä vierees istahtaa
Ennen kuin huomaatkaan
Sinun vuorosi tulee vielä
Vielä sinut huomataan
Tulee päivä jolloin joku näkee sinut sellaisena
kuin minä nään"
-Egotrippi
4. heinäkuuta 2008
1. heinäkuuta 2008
My heart can't possibly break when it wasn't even whole to start with
-Kelly Clarkson
Sainpa sitten eilen taas suurta draamaa aikaiseksi. Sydänsuruissa tulee esiin mun epävakaampi puoli. Silloin olen aika yksin kestämättömien tunteiden kanssa. Tänään olen jo rauhallisempi ja paremmin selvillä suunnasta. Es wird schon gehen.
"Because of you
I tried my hardest just to forget everything
Because of you
I don't know how to let anyone else in"
Sainpa sitten eilen taas suurta draamaa aikaiseksi. Sydänsuruissa tulee esiin mun epävakaampi puoli. Silloin olen aika yksin kestämättömien tunteiden kanssa. Tänään olen jo rauhallisempi ja paremmin selvillä suunnasta. Es wird schon gehen.
"Because of you
I tried my hardest just to forget everything
Because of you
I don't know how to let anyone else in"
Itkettää
"I go out most nights
Attracted by the lights
Listen to the jazz in Harry's Bar
And I know it won't be long
Before they play that song
Do you know how wonderful you are
It's a sentimental sound
Make me wanna fool around
With somebody who is wishing on a star
I'll pull my hat down low
Go up and say hello
Do you know how wonderful you are"
-Gordon Haskell
Attracted by the lights
Listen to the jazz in Harry's Bar
And I know it won't be long
Before they play that song
Do you know how wonderful you are
It's a sentimental sound
Make me wanna fool around
With somebody who is wishing on a star
I'll pull my hat down low
Go up and say hello
Do you know how wonderful you are"
-Gordon Haskell
30. kesäkuuta 2008
Miksköhän
mulle tulee vaikeiden tunteiden kanssa aina sellainen olo, että oon yksin koko maailmassa, eikä kukaan voi auttaa tai ymmärtää? En tiedä, mutta se on karmiva olo. Ja tunnen niin helposti turvattomuutta, eikä mikään ratkaisu tai reitti silloin tunnu mahdolliselta, tuntuu vaan, ettei voi liikkua mihinkään suuntaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
